Suorittamisesta

Suorittamisen noidankehästä puhutaan paljon nykyajassa. Siitä kuinka ihmiset mittaavat elämäänsä ja itseään ja uupuvat kaiken sisällön kanssa. Suorittaminen ja itsemyötätunnon puute nousevat myös terapiassa säännöllisesti aiheiksi. Vaikka kuinka puurramme elämää ja saamme tunnustuksia, aina joku muu on tehnyt enemmän tai jonkun muun mielestä meidän tekemä ei vielä riitä. Suorittaminen on siitä kinkkinen, että jäämme siitä hermostollisesti riippuvaiseksi. Kun elämme jatkuvassa "sykkeessä" ja tekemisen tunnussa, myös hermostomme virittyy jatkuvaan ylitilaan. Toisaalta vapaa-ajallamme saatamme lamaantua ja tunnemme väsymystä ja ehkä turtumusta, jota saatetaan korjailla esimerkiksi sokerilla, energiapitoisilla juomilla tai netflix-maratoneilla.

Suorittava minä on kuitenkin vain osa meitä. Se on osa, jota myös yhteiskuntamme ruokkii monelta taholta. Ehkä vanhemmat jo pienenä asettavat odotuksia, koulussa mitataan suorituksia, teini-iässä verrataan ja luokitellaan osaamisen, ulkonäön ja kaveripiirien perusteella. Tästä jatketaan kouluihin, työpaikkoihin ja omaan aikuiseen arkeen. Ajan kanssa odotukset ja vaatimukset sisäistyvät meidän omaksi ääneksemme, joka tuntuu tutulta ja turvalliselta. Yhtäkkiä saatamme huomata, että vaikka suorittava osa meissä menestyy hyvin, jokin on silti vialla. Elämä tuntuu tyhjältä tai masentaa. Ihminen on kokonaisuus ja liiallinen suorittamiseen keskittyminen voi jättää muut osat meissä kaipuuseen, hoivaamatta. Suorittajaa voisi ajatella meidän kiireisen aikuisen osana. Meissä kaikissa on myös lepoa ja tarvitsevuutta ilmentävä pieni lapsi, jolle pitäisi suoda aikaa. Muuten edessä on riita suorittajan ja lapsen välillä. Jos on tottunut elämässä vuosia tekemään ja arvottanut itseään sen kautta, ei usein uskalla kuulla lapsen viestiä ennenkuin se voi todella huonosti. Tällöin uuvumme tai masennumme, kehomme alkaa oireilla ja uni saattaa kärsiä.

Meillä on elämässä erilaisia aikoja. Joskus keräämme voimia, joskus tunnemme itsemme energisiksi saamaan aikaan vaikka mitä. Suorittamisen jäädessä päälle on keho kuin kolmosvaihteella moottoritiellä kaasuttava auto.  Jatkuva kaasu pohjassa tekeminen kuluttaa kehon, mielen ja sielun ennenaikaisesti. Suorittamisesta voi kuitenkin opetella pois myös vapaaehtoisesti. Lähtemällä tietoisesti hakemaan aikaa itselleen, kartoittamalla omia voimavarojaan ja kuuntelemalla itseään herkällä korvalla. Kun ajattelen ei-suorittamista, mieleeni tulee keinutuolissa istuva mummoni, seinäkellon raksutus ja ajattomuuden tunne. Tai leikkivä lapsi, joka haahuilee itsekseen eikä pyri mihinkään.

Suorittamisesta hellittäminen ei tarkoita pelkkää kuukauden lomaa kerran vuodessa (joka sekin on helppo ahkeroida läpi kalenterin kanssa). Se on arkeen omaksuttava elämäntyyli ja uusi tapa ajatella ja toimia joka hetkessä. Opettelua sisältä ohjautuvuuteen ulkoisten määreiden sijaan. Suorittamisesta luopuminen vaatii myös uskallusta pysähtyä ja sanoa yhteiskunnalle: en halua tätä enää, valitsen oman hyvinvointini. Kysy tänään itseltäsi mitä haluaisit levon ja tarvitsevuuden osalle itsessäsi antaa? Millaisia viestejä hän sinulle välittää? Tavoitteena on ajan kanssa löytää tasapainoisempi sisäisen lapsen, vastuullisen ja lepoa ja turvaa antavan aikuisen ja keinuttelevan mummon liitto. Löytää oma rytmi.

Harjoitus: Lähde tietoisesti luontoon

Ota itsellesi aika ja mene läheiseen metsään vähintään tunniksi. Harjoituksen tarkoitus ei ole suorittaa metsään menoa reippaasti kävellen, musiikkia kuunnellen tai kaverin kanssa puhuen. Mene tällä kertaa yksin, ota itsellesi aikaa, jätä älylaite kotiin. Voit ottaa teetä termospullossa ja halutessasi muistiinpanovälineet mukaan. Kun pääset metsään, pysähdy hetkeksi ja aisti alkuun olotilaasi. Miltä tuntuu kehossa? Millainen on vireystilasi? Onko jokin tunne päällimmäisenä? Hengitä syvään muutaman kerran. Kävele metsässä rauhassa, poikkea polulta ja istu hetkeksi kivelle. Katsele ympärillesi ja palaa aina välillä tarkkailemaan hengitystäsi. Tunnustele metsää kaikilla aisteillasi: Mitä näet, mitä haistat, mitä kuulet? Onko metsässä paikkaa missä ei kuuluisi ihmisen tuottamia ääniä lainkaan? Miltä jäkälät puun rungolla näyttävät? Miltä metsälammen vesi tuntuu sormissa? Kun sinusta tuntuu, että haluat mennä kotiin. Pysähdy vielä hetkeksi ja aisti. Onko olotilasi erilainen kuin ennen metsäkävelyä? Oletko väsyneempi, pirteämpi? Mitä nyt tunnet? Kiitä itseäsi, että annoit itsellesi vapaan hetken.Toista harjoitus aina kun tuntuu, että tarvitset sitä.

Jos haluat lisätietoja metsän hyvinvointivaikutuksista lue Yle:n uutinen aiheesta.